Lisa löysi hienosta kartanosta kuvan ja päätti ostaa sen mutta, kun hän saapui vihdoin perille niin talo olikin pieni kaksio. Tässä kuvassa hän on muuten lapsensa Marien kanssa.




Lisa ja Marie löysikin jo sisälle ja Lisa rupesi jo syömään, Marie taas leikkimään.


Lisa meni ulos tähtitikun kanssa puuhaamaan. Mutta ei huomannutkaan kun takanta tuli jo naapureita. Lisa lauloi "on niin helppoo olla onnellinen ja tyytyy siihen mitä on.....".  Naapurit katsoivat Lisaa oudosti. Ja lopulta Lisa säikähti ja meni tervehtimään naapureita.

Lisa iski heti silmänsä Kari Sivoseen, naapurin hurmuriin. "heii, mä oon Lisa, kukas sä oot? Haluuks tulla tonne.....si.."   "sisälle? Voin tulla, oon muutes Kari, tost naapurist."    "Sul ei oo sormusta? Et oo naimisis?" Lisa jatkoi.   " Ni, en oo naimisis, ooksä?."Kari vastasi.   "En, mut mennää sisälle, tääl on pikkase kylmä."



Ja pientä flirttiä heti perään.  " Onks sulle koskaa sanottu et mite komee oot?" Lisa aloitti.  "no en mä komee ees oo, mut hei vähäks sul nätit silmät." Kari sanoi.


"sä oot ni ihana" Lisa sanoi.  "et tiiä musta ihan kaikkee että et voi sanoo mua ihanaks, haluun kertoo sulle et...." Kari aloitti.   "mun ei tarvii tietää" Lisa keskeytti.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
sori ku täst tuli näi lyhyt, tee pidemmän ens kerral (: